Sami Sojonen Photography

Olen nyt muutaman viikon ajan tutkinut mitä on tullut kuvattua viime vuoden aikana ja yllättävän paljon sieltä on löytynyt kuvia joihin en aikasemmin reagoinut. Pidän tätä pelkästään hyvänä asiana. Joukossa on tietenkin ollut myös sellaista mitä ovat joutuneet delete  -nappulan uhriksi, ehkä liikaakin tulee säästettyä kuvia. Toisaalta, ei näitäkään “löytöjä” olisi tullut tehtyä jos siivoaminen olisi aktiivisempaa. Kakspiippuinen asia.

Kuvat jotka tässä esittelen teille arvon lukijat, ovat molemmat käännetty mustavalkokuviksi. Kun olin tehnyt nämä “löydöt” niin molempien kohdalla tuli sama asia mieleen eli mustavalkokuviksi nämä oli käännettävä.

Tässä kuvista ensimmäinen

Avautuu!

ja tässä toinen

Valoa!

Pidän näistä molemmista kuvista hyvin paljon.  “Avautuu!” kuvassa on herääminen tapahtumassa tavallaan, pitkän synkän talven jälkeen. Lumi ja jää väistyy kun kevään lämpö tulee ja mielemmekin aukeaa. “Valoa!” -kuva on sellainen millaisesta olen haaveillut jo jonkin aikaa ja mikä erikoisinta, en tiennyt että minulla olikin se olemassa jo! Vielä kun tuo olisi Ilfordin PanF -filmille tallettuneena. Miksei koskaan voi olla täysin tyytyväinen vaan aina pitää toivoa, pyytää jotain enemmän… No ihan kaikkea ei pidä ottaa täysin vakavasti joten ensi kertaan, näkemisiin!

Jonkin aika sitten hankin Samyangin 8mm “kalansilmä” objektiivin. Ostopäätöstä tehdessä edullinen hinta vaikutti enemmän kuin jo selvillä olevat käyttötarkoitukset, tällä kertaa. Joskus todellakin tulee mietittyä kalustohankintoja enemmän kuin tätä “kalansilmää”

Nimitys “kalansilmä” tulee objektiivin todella pyöreästä etulinssistä. Tämä Samyangin 8/3.5 -”kalansilmä” oli saanut testeissä todella hyvät arviot, varsinkin hinta/laatu oli ollut usean testaajan mielestä suorastaan erinomainen. Objektiivia oli kehuttu myös siitä että vääristää vähiten verrattuna useaan toiseen “kalansilmään”. Usein nämä “kalansilmät” vääristävät hyvin paljon kuvaa mikä tekee niistä enemmän luovan työskentelyn välineitä kuin vakavaan käyttöön soveltuvia mutta kyllä osaavissa käsissä “kalansilmät” ovat paikkansa ansaineet esimerkiksi urheilukuvauksessa. Objektiivin kuvanlaadusta oli mainittu että piirto ei ole täydellä aukolla erityisen hyvää mutta himmentäessä aukkoon 5.6 piirto parani testeissä selvästi. Itselläni ei ole suurempaa mielenkiintoa alkaa testaamaan millä aukolla mitenkin piirtää, rohkeasti kovaa käyttöä sillä se sitten selviää :) Täyden kennon rungoilla joutuu croppaamaan kohtalaisen paljon pois, objektiivi on suunniteltu pienemmille APS-C -kokoisille kennoille mutta tämän asian kanssa pärjää kyllä. Kuulin sellaisen vinkin tähän ongelmaan että kun sahaa kiinteän vastavalosuojan pois niin ko. ongelma on kierretty.

Kaupunkien keskustoissa “kalansilmä” on mielestäni hyvin oivallinen optiikka. Sillä saa hyvin totutusta poikkeavia kuvia, esimerkiksi kuvaajan sivulla olevat rakennukset kaatuvat päälle. Kaikki eivät tietenkään tykkää tälläisistä kuvista mutta taiteessahan on se riski olemassa etteivät kaikki pidä näkemästään! “Kalansilmä” onkin mielestäni luovien kuvaajien käsissä parhaimmillaan.

En ole kovinkaan paljoa ehtinyt vielä käyttää tätä “luovan kuvaajan” objektiivia mutta kuitenkin sen verran että on näyttää yksi kuva… on niitä muitakin mutta tämä näytetään. Kuvaa ei ole suoristettu tai oikaistu mitenkään.

Joskus sitä sattuu olemaan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Tosin tätä tapahtuu aivan liian harvoin. Tällä viikolla kuitenkin onnistuin.

Olen viime syksystä lähtien viettänyt keskiviikko-iltani Kotkan Opiston “Mustaa valkoisella” -kurssilla. Ei tarvitse kauaa miettiä mistä tuolla kurssilla on kyse. Niistä mustavalkokuvista joskus lisää, sitten kun kelvollinen skanneri sattuu eteen. Tällä kertaa olimme kurssin kanssa kuvaamassa, olin ottanut reppuuni digirungon siitä huolimatta että ne ovat periaatteessa “kiellettyjä” tällä kyseisellä kurssilla. Ja se kyllä kannatti. Alla oleva kuva on Kotkan Kantasatamasta.

Hyvin pieni asia mutta kovasti se muuttaa maisemaa, nimittäin se usva… Kunhan ehdin niin laitan lisää kuvia tänne.