Huippumalleja
Olen nyt jonkin aikaa seurannut tv:stä Huippumalli -sarjoja, Suomen sekä ainakin Kanadan ohjelmia. Ensinnäkin kaikissa on tietenkin kauniita tyttöjä, hienoja paikkoja ja glamouria on yritetty hienosti rakentaa kilpailijoiden ympärille. On myös hyviä kuvia kilpailijoista, enhän näitä muuten katsoisikaan! Lisäksi on yksi yhteinen asia. Lapsellisuus.
Tietenkin on muistettava että kilpailijat ovat hyvin nuoria. Mutta se ääretön lapsellisuus on ajoittain todella järkyttävää! Ja tämä ei ole pelkästään suomalaisten kilpailijoiden ongelma. En ole itse täydellisyys, kaukana siitä, enkä myöskään osaa läheskään kaikkea sitä mitä haluaisin osata mutta… mutta jos tuollaiseen kisaan lähtee vakana tavoitteena huippumalliura maailman catwalkeilla niin kovasti pitää miettiä tätä sosiaalista puolta tässä tulevassa työssä, jos sattuu voittamaan kisan. Se että keskenään kiukutellaan ja selän takana juonitaan kuuluu kaiketi joka ohjelman käsikirjoitukseen mutta se että asiakkaan edessä jolle ollaan tekemässä töitä, joka myös maksaa palkan, osoitetaan selvästi mitä mieltä ollaan asiasta johon asiakas ei välttämättä voi vaikuttaa mitenkään, on jotain hyvin lapsellista käyttäytymistä. Tosin me katsojat emme näe kuin nämä “mehevimmät” kohdat mutta uskon että tämä asia ei muutu vaikka tuota seuraisi 24/7.
Muistelin että joitain vuosia sitten oli paljon keskustelua aiheesta nuoret mallit jotka ovat liian nuoria siihen kovaan maailmaan joka heitä odottaa. Nykypäivän naisihanne on jollakin tapaa kieroutunut sen tosiasian kanssa ettei ikuisen nuoruuden antavaa lähdettä olla vielä löydetty. Siinä sitä oltaisiinkin ihmeissään kun se löydettäisiin, ehkä mainostajen jotka tätä ruokkivat, olisi syytä satsata voimavaroja siihen etsintään… tai sitten miettiä asioita siltä kantilta miten ne oikeasti ovat.
Mutta siihen asti kuvaan mielelläni itsekin kauniita tyttöjä mielelläni, kunhan osaavat vain käyttäytyä.
