Sami Sojonen Photography

Tänään oli itselleni syksyn odotetuin luento Kotkan Valokuvakeskuksessa kun Välähdyksiä -kirjan kirjoittaja Mikko Niemelä kävi luennoimassa salamakuvauksesta, tarkemmin käsisalamalla tapahtuvasta valaisusta.

Olimme Mikon kanssa alkusyksyn aikana keskustelleet melko tiiviisti millainen esitys pidettäisiin ja mielestäni tämän päivän luento, workshop, miten sitä halutaankaan kutsua, oli juuri sellainen millaista ajattelimmekin. Mikko kertoi aluksi itsestään ja työstään lehtikuvaajana jonka jälkeen tarina siirtyi luontevasti itse asiaan eli valaisun hallintaan ja valon muokkaamiseen. Mikolla oli mukanaan kattava arsenaali erilaisia salamalaitteita aina Nikon SB-24 salamasta Elincromin Ranger Quadra akkusalamaan. Allekirjoittanut olisi enemmän kuin iloinen jos kyseinen Quadra löytyisi myös omasta valikoimasta!

Lopuksi kuulijakunnasta sai kiinnostuneet kokeilla erilaisia valonmuokkaimia, harmi vaan ettei tämä herättänyt kiinnostusta. Ei Kotkassa joka päivä ole mahdollista kokeilla tuollaista määrää erilaisia valonmuokkaimia! Itselleni oli myös pettymys ettei kuulijoita ilmaantunut paikalle kuin kourallinen, mikä oli todella sääli…

Seuraava luento on myös todella mielenkiintoinen. 11.9.2010 tulee Helsingin Sanomien valokuvaaja Sami Kero näyttämään sekä kertomaan kuvistaan Afganistanista, Irakista ja muilta kriisialueilta joilla hän on vieraillut. Jokainen saa miettiä mitä yhteistä on päivämäärällä 11.9. ja Irakilla ja Afganistanilla… Ainakin jotain selviää jos tulee kuuntelemaan kyseistä luentoa.

Mutta vielä kerran suuret kiitokset Mikko Niemelälle tämän päiväisestä luennosta!

Mikko Niemelän sivut

välähdyksiä -blogi

Elincrom Ranger Quadra

Quadra tarjouksessa!

Taas on vierähtänyt aikaa melkoisesti siitä kun viimeksi blogiini kirjoittelin joten olisikohan syytä tehdä jo etukäteen “uudenvuoden lupausta” siitä että ensi vuonna (ja eteenpäin siitä) tulen ahkerammin kirjoittamaan tänne ajatuksiani tekemisistäni. Puollustelen taas asiaa vähän… muutama kirjoitus on luonnoksena odottamassa viimeistelyä mutta ikävä kyllä niiden viimeistelyä ei taida koskaan tapahtua sillä niin kauan kun emme voi palata ajassa taaksepäin. No suunnitelmia on paljon, osa onnistuu ja osa ei mutta näillä mennään tällä hetkellä.

Kirjotan tätä tekstiä autossa matkalla kotiin Punkaharjulta missä oli näyttely yhdessä Ville Hyvärisen kanssa. Kun molemmat meistä oli ensimmäistä kertaa puuhaamassa näyttelyä niin monta asiaa olisimme tehdä toisinkin, näin jälkikäteen on helppo sanoa kaikenlaista mutta kun itse niitä asioita havaitsee niin on olemassa mahdollisuus että seuraavalla kerralla ei ainakaan samoja virheitä tee uudestaan. Mitään sen suurempaa “mokaa” ei sentään tapahtunut. Osaan näistä “virheistä” emme olisi pystyneet itse vaikuttamaan. Kuitenkin olen oikein tyytyväinen tästä näyttelystä tulleeseen palautteeseen, mitä sain vielä tänään kun keräilimme teoksia pois seinältä. Valtionhotelli paikkana on hyvä ja huono. Hyvää on sijainti koska Retretti ja Olavin Linna Oopperajuhlineen on lähellä mikä tarkoittaa paljon potentiaalisia katsojia, myös ulkomaalaisia.

Vihdoinkin on tullut aika näyttelylle. Alunperin tarkoituksena oli pitää ensimmäinen näyttely vasta keväällä 2011 mutta tarjoutui tilaisuus näyttelyyn ja kun kyseessä oli vielä aivan fantastinen tilaisuus niin eipä sellaista pysty jättää käyttämättä.

Näyttely on yhteisnäyttely Ville Hyvärisen kanssa ja paikkana Punkaharjun Valtionhotelli, ajankohtana 4.7. – 31.8.2010. Näyttely on osana Savonlinnan Luontoelokuvafestareita ja arvatenkin meidän kuvat liittyvät hyvin vahvasti luontoon. Luontoelokuvafestareiden teemana on luonnon monimuotoisuus. Yritimme saada kokoon mahdollisimman monimuotoisen tuotoksen kuvistamme. Kuvia on näytteillä yhteensä 20 kpl jaettuna 10 per taiteilija. Itse olen tyytyväinen meidän molempien esillä oleviin tuotoksiin, teemakin toteutuu joskin maisemakuvissa talvi on suuremmassa roolissa muihin vuodenaikoihin nähden. Ulkomaalaiselle katsojalle ehkä tämä talvemme kaikessa monimuotoisuudessaan kolahtaa enemmän.

Kun liikutte kesälomalla Punkaharjun lähellä niin poiketkaa ihmeessä katsomassa näyttelyämme!

Ohessa muutama poiminta näyttelykuvien joukosta.

Nyt se vihdoinkin on nähtävänä Olympuksen sivuilla, nimittäin vuoden 2010 Olympus kalenterikisan voittajakuva. Voi olla että muistan väärin mutta maaliskuun kuvaksi taisi tämä ottamani “Halo”  -päätyä.

Haluan kiittää Olympusta yhteistyöstä joka vuosien varrella tuotti paljon kuvia ja nyt jopa vähä menestystäkin, arkistoista voi aina kaivaa jotain mikä voi menestyä jossain muussa yhteydessä ja ei niitä tietenkään arkistosta tarvitse kaivaa, aina voi ottaa uusia! Erityisesti kiitoksia Henrik Tanabelle Olympus Finlandin markkinointiin!

“Dataan siel päiväst toiseen Facebookissa ja käyn vähä lätisees paskaa huoltoasemalla…” on ainakin tyttö on suorasanainen, siitä ei voi moittia, ei sitten alkuunkaan. Mutta kertooko tuo kommentti, mikä on poimittu Nelonen.fi ja Huippumallit -sivuilta, tästä ihmisestä joka sai itselleni aikaan avautua tästä huippumallitouhusta vähän normaalista poikkeavalta suunnalta eli ei ulkonäkö, ei catwalk -kävely vaan se mitä päässä on tallella kuten käyttäytyminen. Voiko muuta edes odottaa ihmiseltä jonka normaalia elämää on “datailla päivästä toiseen Facebookissa“.

Alan ymmärtää taas enempi tätä “irl” -lyhennettä (=in real life). Toisilla se taitaa tarkoittaakin todella sitä “oikeaa elämää” eikä vaan lyhennettä joka on alunperin tarkoitettu nopeuttamaan kirjoittamista, keskustelua, silloin kun modeemien nopeudet olivat max 9600 bps. Vai onko näiden “datailijoiden” “oikea elämä” sitä että istutaan päivästä toiseen tietokoneen äärellä ja ainoat sosiaaliset kontaktit tapahtuvat sosiaalisen median kuten Facebookin kautta. Olen kerran nähnyt omin silminkin sen kuinka nuoren parin olohuoneessa oli 2 tietokonetta huoneen molemmissa päissä ja kommunikointi tapahtui osittain chattailemällä esim. Facebookin kautta. Melko hurjaa omasta mielestäni, jota ihmettelin silloin mutten enää. Eiköhän tämä ollut tällä erää tässä. Toivotaan että Suomen Huippumalliksi tulee tyttö joka osaa edes jonkinlaiset sosiaaliset taidot (HUOM! tässä ei tarkoiteta sosiaalisella sosiaalista mediaa) ja osaa käyttäytyä varsinkin.

Tunnustan että olen alkanut näiden Huippumalli -sarjojen myötä enemmän miettimään vaatetusta kun mietin omia kuvauksia, mikä toimii minkäkin kanssa. Suuri yllätys oli itselleni että uteliaisuudesta ostin myös Elle -lehden. En ole vielä ehtinyt lukemaan mutta kuvat kiinnostavat varsinkin. Pakko mainita vielä että tässä “semifinaalissa” vai mikä nyt tämä Egyptin retki olikaan, Luxorissa tehtävänä oli ottaa 5 valokuvaa ja kaikkien 5 kilpailijan osalta kuvat olivat hienoja, osa suorastaan fantastisia!

Ei tässäkään ainoatakaan kuvaa, mihin tämä blogi on menossa oikein…